Ajatuksia keskittymisestä

Olin tässä taannoin työpaikan sisäisessä koulutuksessa. Itse aiheesta ei sen enempää, mutta siellä kuitenkin näytettiin oheinen kuva.

"Est-ce que mon dessin vous faisait peur?"

Kaikki alkoi sinisestä alueesta, jonka muoto toi minulle mieleen Antoine de saint Exupéryn Pikku Prinssi -kirjan päähenkilön ensimmäisen piirustuksen.

Ja tästä piirustuksesta ajatus siirtyi luontevasti boakäärmeeseen, siitä villieläimiin, edelleen isän metsästysharrastukseen, 25-mannassa nähtyyn kettuun ja tekemättömään riistaraporttiin. Ja sitten aloin pohtia, että eikös kettu olekin ranskaksi renard. Mutta oliko se maskuliini? Ties minne asti ajatus olisi ehtinyt, ellei olisi tullut kahvitauon aika.

Jälkeenpäin mietin asiaa vähän tarkemmin. Usein suunnistussuorituksen aikana ajatus lähtee helposti karkuteille. Toki lajia vähänkään harrastaneet tietävät, että näin ei saisi tapahtua, vaan ajatuksen tulisi olla tiukasti itse suorituksessa. Kilpailun aikana vastaan tulee kuitenkin helposti monenlaisia odottamattomiakin ärsykkeitä, jotka häiritsevät keskittymistä (kuten nyt vaikka tuo kettu). Olenkin huomannut, että keskittyminen onnistuu paremmin, kun hyväksyy tällaiset parin sekunnin ajatuskarkailut. Itse suunnistussuoritus ei (yleensä) kärsi, vaikka aivot nopeasti toteavat että "kappas, siinä juoksi kettu". Virhe syntyy yleensä silloin, kun ajatus ei toteamuksen jälkeen palaa suoritukseen, ja erityisesti silloin, kun alkaa soimata itseään ajatuksen karkailemisesta. Tällöinhän ajatukset ovat ihan muualla kuin suunnistuksessa.

Tämä tapa sopii minulle, toisilla on ehkä muita keinoja. Tärkeintä onkin löytää itselle sopiva tapa.

# lähettänyt Anni K @ 12:27