Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä muutama sana suorituksestamme Venlojen viestissä.

Laitan tähän alkuun ensin vähän faktoja, eli alla olevasta kuvasta näkyy sijoitus- ja aikatietoja. Radat ja reitithän näette gps-seurannasta.

1. osuus

Henkilökohtaisten väliaika-analyysien perusteella Tiinan suoritus näyttää tasapainoiselta. Eroa kärkeen on tullut tasaisesti, tosin ehkä radan keskiosalla hieman enemmän kuin alussa ja lopussa. Tiinan mainitsemia huonoja reitinvalintoja en suoraan pysty erottamaan analyysin ja gps-reitin perusteella, mutta veikkaisin että ainakin rasteille 8, 11 ja 16 ei ole tullut ihan optimivalintaa. Kuitenkin hyvin lähellä omaa tasoa juostu aloitus.

Ja Anuhan aloitti kakkosjoukkueessa hienosti tullen vaihtoon sijalla 20 vain pari minuuttia kärkeä perässä!

2. osuus

Oma väliaika-analyysini on itselleni mielenkiintoista katsottavaa. Omasta mielestäni tein kaksi selkeää virhettä (rasteilla 14 ja 17) ja lisäksi kaksi pienempää (matkalla rasteille 7 ja 10), mutta analyysistä tämä ei kyllä erotu. Analyysissä ensimmäinen lämmin väri on tullut kasirastille mennessä, jossa valitsin idioottivarman reitin, mutta rastinoton hätäily maksoi ehkä 20 sekuntia omasta optimista. Silti valintani on ollut hidas, suorempi reitti on ollut selkeästi nopeampi.

Seiskarastilla kävin väärällä hajonnalla, mutta tajusin virheen heti eikä tappiota näin tullut kuin 16 sekuntia nopeimmalle.

Rastille 10 mennessä luulin olevani isossa notkossa alempana kuin sitten olinkaan, joten nousin turhaan tulosuunnasta katsottuna vasemmalla olevan mäen päälle. Nopea pysähdys ja paikannus, ja sitten rastille. Tappiota välin nopeimmalle 51 sekuntia.

Rastille 11 mennessä olen analyysin perusteella jäänyt liikaa, pientä ässäähän se gps-reitti näyttää. Tätä en kuitenkaan itse maastossa huomannut.

Ensimmäinen isompi virheeni ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin iso. Johtuu varmaan siitä, että kun tajusin lähteneeni rastilta 13 huonosti, jatkoin vain tiheikössä eteenpäin rastin takana olevalle kuviorajalle asti. Ja sieltä rasti oli helppo ottaa. Vain 54 sekuntia tappiota nopeimmalle, vaikka gps-reittiä katsomalla kaarros on melkoinen.

Rastille 17 tulikin sitten tyypillinen viestisuunnistusvirhe. Tiesin olinpaikkani 100 metriä ennen rastia, mutta kurvasin silti oikealle (eli täysin eri suuntaan kuin piti) nähtyäni toisen hajontarastin. En pystynyt täysin paikantamaan tämän rastin sijaintia, mutta tiesin toki olevani liikaa oikealla. Omalle rastille kurvasin sitten vielä eri hajonnan kautta. On se vaan kumma, että väsyneenä tulee helposti kerättyä ylimääräisiä rasteja, vaikka tietää niiden olevan vääriä. Tappiota 1.25 eli minuutti, kun vähennän juoksuvauhdista syntyvän eron.

Yhteenvetona voisi sanoa, että pari minuuttia nopeampi aika olisi ollut saavutettavissa. Siitä nopeampi aika olisi jo vaatinut juoksemista oman tason yläpuolella. Meidän kannalta on tietenkin harmillista, että osuuden kärkiajat (3. ja 4. nopeimmat) juostiin viestin kärjessä. Meille olisi ollut eduksi, jos kakkososuudella olisi tapahtunut enemmän hissiliikettä.

3. osuus

Anni H:n suoritus oli hyvä. Ellei jopa erittäin hyvä. Rastille 8 taisi tulla pieni koukku (tappiota 58 sekuntia) ja rastille 11 mennessä meno oli ehkä hivenen varovaista, mutta muuten näyttää menneen loistavasti!

4. osuus

Heli juoksi taas hienosti! Ja tekee niin pieniä virheitä, että pelkästään aikoja ja reittejä tutkimalla en lähde niitä analysoimaan :)

Summa summarum

Ehkä olisimme voineet yltää mitalisijoille, jos kahdella ensimmäisellä osuudella olisimme olleet parempia. Voittoon asti eivät virheettömätkään suoritukset olisi kyllä riittäneet, sen verran hyvin Domnarvetsin naiset tänä vuonna juoksivat.

# lähettänyt Anni K @ 15:58 0 kommenttia

Tampere-Jukolaa ei voi kuin kiittää, kun puhutaan maastosta, radoista ja hajonnoista. Suunta on omasta mielestäni ehdottomasti oikea, kun naistenkin viestissä juostaan yli 50 minuutin osuusaikoja muillakin kuin ankkuriosuudella. Ja täytyy myöntää, että miestenkin viestin seuraaminen kotisohvalta oli nyt aikaisempia vuosia mielenkiintoisempaa. Kun yö oli pimeä ja radat vaativia, niin jännitettävää riitti jokaiselle osuudelle. Ja kun voittokin sitten lopulta tuli Suomeen, niin erään vakuutusyhtiön mainoksetkaan eivät enää ärsyttäneet niin paljon :)

Vähiten virheitä tehnyt joukkue yleensä voittaa Venlat, niin kävi tänäkin vuonna. Onnittelut Domnarvetsin nelikolle! Ja tietenkin myös Deltan seitsikolle!

Olimme siis lopulta kuudensia. Sijoitukseen täytyy olla tyytyväinen, mutta se ei silti tarkoita, että suoritukset olisivat olleet täydellisiä. Kahdella ensimmäisellä osuudella jäimme ajallisesti liikaa kärjestä, ja erityisesti kaksi omaa virhettä jäivät harmittamaan. Koukeroita voi käydä ihmettelemässä gps-seurannan sivuilla (rastit 14 ja 17).

Ohessa Ilkka Saarimäen otos viimeisestä vaihdosta.

Tarkempaa analyysiä viestin kulusta ehkä luvassa myöhemmin.

# lähettänyt Anni K @ 09:43 0 kommenttia

Ykkös- ja kakkosjoukkueet Venloihin on valittu ja juoksujärjestykset löytyvät (ainakin pikapuolin, jos vielä ei löydy) järjestäjien sivuilta.

Nautitaan vaativasta suunnistuksesta ja hämäläisessä metsässä juoksemisesta, tavataan tuttuja, kannustetaan kavereita ja luodaan yhdessä se kuuluisa Jukolan tunnelma. Virheettömillä suorituksilla ollaan tunnetusti korkealla myös tuloslistalla.

# lähettänyt Anni K @ 12:48 0 kommenttia

Lähtöfiilikseni kilpailuun oli lopulta positiivinen, sillä jo pääsy viivalle oli upeaa. Flunssan takia terveystilanne piti arvioida vasta kisa-aamuna ja se riitti nipin napin turvalliseen osallistumiseen. Viimeiset päivät ennen kilpailua olivat menneet alakuloisissa ja köhäisissä tunnelmissa, joten juoksuvireestä oli odotettavissa nihkeää. Valmistauduin kestämään sen parhaani mukaan: 35 minuuttia on siedettävä mitä tahansa fyysistä juoksutuntumaa ja keskityttävä tekemään parhaansa valmistautumisia miettimättä. 35 minuuttia ja EM-kisat olisivat osaltani ohi, joten aika olisi käytettävä parhaalla tavalla.

Verryttelyssä oli vaikeaa saada kroppaa hereille, lihakset tuntuivat flunssan löysentämiltä. Tein vain lyhyen lämmittelyn, mutta työstin nopeaa liikekykyä jalkoihin: spurtteja, hyppyjä. Ja näillä mennään.

Reittipiirroksen seuraaminen auttaa suorituksen analysoinnin lukemisessa.

K-1: Lyhyt ykkösväli, suunnalla suon yli. Tarkistan ensimmäisellä harjanteella suuntaa huolella ja kahteen kertaan. Ylitän suon uraa pitkin ja tulen rastiharjanteelle. En saa kiinni kumpareista, mutta pakko olla rastin kohdalla. Ylitän harjanteen ja kumpare näkyykin edessä, siis sinne. Mutta ei lippua! Ei lippua! Nopeaa kartanlukua, mahdotonta saada kiinni varmasti, mutta luultavimmin olen paljonkin vasemmalla toisella kumpareella, voi sentään. Juoksen harjanteen reunaa rastille. Todella heikko alku. (Virhe 30s.)

1-2: Pummi painaa ohimoita, juoksu ei kulje. Kompuroin suon läpi suunnalla ja kiireellä, kangas alkaa näkyä. Aukea, jota oletan rastiväliviivan alla olevaksi, näkyy reilusti oikealla joten korjaan sinne, mutta polun takaa eteen nousee yllättäen avoin iso harjanne. Siis korjasinko toiselle viivan oikealla puolella olevalle aukolle? Nousen rinnettä ja varmistan useasta käyrämuodosta. Joo käännyin oikealle. Korjaan takaisin vasemmalle, ei suju, taas pieni virhe, ei tästä tuu mitään.

2-3: Reitinvalintaa ja paha rasti epämääräisellä suoalueella. Polulla en saa vitosvaihdetta päälle, meno ei tunnu lennolta, ja ajatukset harhailevat loppuradan silmäilyssä. Apua, missä kohtaa olen polulla? Luen huolestuneena vauhdissa kiinni kumpareista, mutten ole täysin varma lähtiessäni polulta, lähdinkö mistä piti. Heti pieneltä harjanteelta saan kuitenkin varmistuksen, olen juuri oikeassa kohtaa. Täysillä kohti rastiharjannetta, tulen oikeaan kohtaan ja lipulle.

3-4: Kahlaan suota, vettä on puoleen sääreen. Edellä lähtenyt ranskalainen näkyy suon toisella laidalla. Saavutan hänet rastille.

4-5: Kumpareiden lukua ja suuntaan tukeutumista. Rastia lähestyessäni en näe heti oikeaa kumparetta, vaan olen hieman vasemmalla ja näen pienen harjanteen. Rasti löytyy takaviistosta.

5-6: Mukavaa käyräsuunnistusta kankaalla. Luulin välin menneen mainiosti, mutta rastiväliaikojen perusteella polkua olisi pitänyt juosta pidempään, sillä pohja kankaalla oli kuitenkin pehmeä.

6-7: Päätän kiertää hieman oikealta lyhentääkseni suolla kahlattavaa matkaa, suot kun ovat kovin raskaita märkinä. Juoksen suunnan avulla rastia edeltävälle polulle, ja oletan olevani suunnilleen rastin kohdalla. Harjanteelle noustessa paikantelen itseäni, muttei se tahdo onnistua, ei täsmää. Yhtäkkiä edessä näkyy selkeä, avoin nenä, mitä ihmettä! Löydän kartalta reippaasti vasemmalta täsmäävän paikan. En kai ole siellä... Luen maastoa ja karttaa, joo siellä ollaan, ei hyvä. Ei auta kuin juosta lähes poikittain harjanteen viertä rastille, jonka nähdessäni olen helpottunut, sillä olin yhä epävarma sijainnistani.

7-8: Polulle ja ajouraa. Päätän mennä ajouran mutkasta suoraan rastille. Katson suuntaa tarkkaan ja edessä näkyy matala kumpare, siis sinne. Ei lippua. Näkyy toinen kumpare, sille, ei edelleenkään lippua. Kompassista päättelen olevani liikaa vasemmalla. Juoksen hieman takaoikealle ja näen rastin. (Rastiympyrän vasemmalla puolella oli matalia kumpareita, jotka eivät olleet kartalla - niitä oli moni muukin käynyt ihmettelemässä.)

8-9: Kas tullaan jo yleisörastille, eikä sen jälkeen ole kuin lyhyt matka maaliin. Pakko saada puristettua lisää vauhtia, vaikka väkisin.

9-10: Kuulen olevani johdossa, se lisää hieman fiiliksiä, vaikka ennakkosuosikithan lähtevät vasta jälkeeni (olin karsinnassa 6.)

10-11: Siitä vain uraa ja supan reunaa lipulle.

11-12: Kovapohjaista kangasta. Juoksen suunnalla minkä lähtee. Toisella polulla luen täydessä vauhdissa kiinni. Polun ylitettyäni luen maastoa kaukana edessä, näkyvyys on hyvä. Luen maastoa kuitenkin hieman väärin, ja yllätyn ollessani niin lähellä rastiharjannetta vasemmalla linjalla. Jatkan harjanteen reunaa rastille.

12-13: Rinne alas ja avosuon päästä rastiharjanteelle, jota pitkin vasemmalle ja lipulle.

13-14: Uraa tiheikköön. Tulen pienelle avosuolle, jolla on rasti. Luulen olevani rastin eteläpuolella pienellä suolla ja korjaan hieman vasemmalle kohti rastikumpareikkoa. Tulen mäelle, sen takana on rasti pistekumpareessa. Ei näy kumparetta, rastista puhumattakaan. Mitä ihmettä! Paniikki! Luen kuumeisesti maastoa ympäriltä, siirryn lähemmäs edessä näkyvää harjannetta kohti paikallistaakseni siitä. Ei meinaa onnistua. Lopulta päädyn siihen, että olen liikaa vasemmalla ja säntään rastia kohti. Ja tulen lipulle. Jälkikäteen tajusin suorastin olleenkin hieman isommalla avosuolla rastiväliviivan alla, mikä selittää virheeni vasemmalle. (Virhe 30s.)

14-15: Polkua harjanteen yli. Myös karsinnassa juostiin kangasta tästä kohtaa, joten paikannan jo kaukaa hiekkaisen, tutun kumpareen. Helppous meinaa kuitenkin tehdä tepposet, kun ajatus katkeaa hetkeksi. Olen lähdössä rastille tasoa liian alas. Huomaan asian kuitenkin viime hetkellä ja jatkan rinnettä lipulle. Joku edellä lähtenyt näkyy leimatessani matkalla kohti viimeistä. Juoksen vain suunnalla kohti selkää ja peltoa. Leima ja loppukiri.

Maalissa lopussa lähteneiden odottelu on piinallista. En oleta juoksun riittävän palkintopallille, mutta yksi toisensa jälkeen jää väliajoissa selvästi taakse, ja jopa mitalimahdollisuus alkaa vaikuttaa hyvältä. Erityisen inhaksi kilpailijoiden odottelun tekee rastin 14 virheeni, sillä yleisörastilla erot ovat pieniä, ja vaikuttaa siltä, että ilman tuota hölmöilyä voisin jopa voittaa. Lopputulos on kuitenkin upea, mutta aluksi myös uskomaton: vielä pari päivää aiemmin olin lähes varma, etten pysty edes osallistumaan kisaan. Olin jo ehtinyt päivittelemään esikisoissa käynnit ja omat Latvian leirit turhiksi ja kiukutellut kämppikselleni Terolle parhaani mukaan (ja se on muuten paljon). Mutta tässä sitä vaan euroopanmestarina saa jäädä jännittämään Teron suoritusta! Voittoa makeampaa ei ole kuin kaksoisvoitto ja sen voittaa vain kolmoisvoitto! (Tuplavoiton myötä voi jopa päätyä suoraan tv-lähetykseen miekkailemaan.)

Mitä opin (jälleen kerran)? Virheet eivät ole niin suuria, miltä maastossa tuntuu. Tuntuma juoksuvireestä ei vastaa todellista vauhtia, eikä suorituskyky ole viimeistelyistä kiinni. Sen sijaan huono juoksuvire rassaa aivan älyttömästi päätä ja vie ajatukset helposti liikaa jalkoihin ja vauhtiin, eli pois suunnistuksesta.

Mitenköhän olisi käynyt ilman sairastelua? Olisinko suurempien paineiden myötä sortunut liian täydellisen suorituksen tavoitteluun ja liikaan kiireeseen vaativassa, osin epämääräisessä ja pienipiirteisessä maastossa? Ehkä, ehkä en.

- Heli

# lähettänyt Anni K @ 14:33 0 kommenttia

Helin suunnistaessa Latviassa (juttua ehkä myöhemmin) me muut innokkaat (Annit, Anu ja Matu) osallistuimme SM-sprinttiin Nastolassa. Allekirjoittaneelle kisa oli elämän ensimmäinen sprinttikisa, ja vastaavia harjoituksiakin oli tullut tehtyä aikaisemmin vain about viisi kappaletta. Odotukset eivät siis olleet korkealla aamun karsintaan lähdettäessä.

Helppo karsintarata sujui kuitenkin lähes virheittä (muutama sekunti tuli varmaan jokaisella rastivälillä takkiin pelkästään huonosta leimaustekniikasta). Yllättäen vauhtikin riitti finaalipaikkaan, sijoitus oli 7. (jokaisesta erästä 13 pääsi A-finaaliin). Anni H oli saman karsintaerän 10. , Anu kakkosrastin pummiaan harmitellen 30. ja Matu 34.

Iltapäivän A-finaalin piti sisältää karsintaa enemmän kovaa alustaa, mutta koska jalkineiksi kuitenkin suositeltiin nastareita tai maastojuoksukenkiä, niin laitoin jalkaan nastarit. Lähinnä siksi, että a) en omista maastojuoksukenkiä ja b) männynneulasten peittämät polut ovat mielestäni lenkkareilla yllättävän liukkaita. Näytin siis ihan normaalilta suunnistajalta monien muiden pyyhältäessä lähtökynnykselle kevyissä lenkkareissa, lyhyissä shortseissa ja hihattomassa paidassa.

Pääsarjojen A-finaalin lähtö tapahtui kilpailukeskuksesta, mikä selvisi juoksijoille, kun lähtökynnykseltä lähtevä viitoitus päättyikin maalialueen kulmalle. Ratakin sisälsi loppujen lopuksi melkein enemmän ns. metsäsuunnistusta kuin karsinta, ja lyhyitä rastivälejä oli paljon. Itse ainakin huomasin rutiinien puutteen juuri siinä, että lyhyiden välien seuratessa toisiaan en ehtinyt kunnolla katsoa lähtösuuntaa valmiiksi. Erityisesti radan loppupuolella tällaisiin virheisiin meni monella rastilla muutamia turhia sekunteja.

Tässä pari väliä, joissa reitinvalinnalla oli merkitystä (tosin erot olivat minimaaliset).

Rastimääritteistä oli etukäteen voinut katsoa, että rastipiste on portaiden yläpäässä. Joten oikea kierto on nopeampi. Ja kovaa pohjaa on alla koko matkan.

Tässä kiersin itsekin oikealta, tosin en aivan yhtä kaukaa kuin kuvassa (sininen viiva). Suoraan on kuitenkin lyhyempi, ja täten myös nopeampi. Maasto oli avointa kangasta, joten lippu (ja rastimies) näkyivät kaukaa.

Ja tässä sanoisin, että kuvaan merkitty reitti (punainen viiva) on nopein. Itse tupeloin toteutuksessa, juoksin kymmenen metriä liikaa pitkin pururataa kun olisi pitänyt aikaisemmin nousta penkereen päälle aidan viereen. Joten siellä vihreässähän sitä sitten oltiin. Vasen kierto on myöskin varteenotettava vaihtoehto, varsinkin jos juoksuvoimaa löytyy.

Loppusija oli siis itsellä 22. ja toisella Annilla 27. Anu teki yhden virheen B-finaalissa (sijoitus 14.). Matleena oli 68.

# lähettänyt Anni K @ 22:32 0 kommenttia