No Heli tässä moi. Kuka sää olet?
- Moi! Olen parikymppinen, raumalaislähtöinen ja nykyään vahvasti porilaistunut opiskelija.

Minkälaisia raiteita tavallinen arkipäiväsi kulkee?
- Opiskelen sairaanhoitajaksi, joten tavallisesti arkena tulee koulun penkkiä aika tavalla kulutettua. Välillä pääsee onneksi käytännön harjoitteluihinkin. Iltaisin tulee yleensä lähdettyä lenkille tai jotain muuta liikuntaa harrastamaan, jos ei nyt ylitsepääsemätön laiskotuskohtaus yllätä.

Harrastuksia?
- Suunnistustouhujen lisäksi muun muassa jumppa, sauvakävely ja kuntopesiksen pelaaminen.

Mitkä ovat tavoitteesi suunnistuksessa ensi kaudella?
- Juosta paljon hyviä kisoja ja parantaa vauhtia!

Paljonko harjoittelet ja kuinka talvi on sujunut harjoittelun kannalta?
- Harjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti, lähes joka päivä on kuitenkin pakko päästä jotain liikunnallista tekemään. Talvi on sujunut ihan mukavasti, lunta saisi olla enemmän että pääsisi kunnolla hiihtelemään, Porin metsän kilsan lenkki ei suuria elämyksiä valitettavasti suo.

Mikä on suosikkimaastosi Porin seudulla? Pirunkynsi?
- Parhaita Porissa ovat Yyterin dyynit ja Viikerin kalliot, niitä saisi olla pari kartallista enemmän. Pirunkynnen tarjoamia elämyksiä en ole vielä koskaan itse päässyt kokemaan, huhupuheiden mukaan aika mielenkiintoista pusikkoa. Täytynee se käydä ensi kesänä katsastamassa. (Heli: Voit jättää väliinkin.)

Inhokkiharjoituksesi?
- Olen hirveän laiska juoksemaan kovaa, siis kiusaamaan itseäni. Harmi vaan että tämä myös näkyy suunnistusvauhdissa.

Mikä sinua ärsytti viimeksi?
- Ainakin se kun tänään oli niin hirveän liukasta kun olin juoksentelemassa!

Kerrohan vielä vitsi, jonka kuulit viimeksi!
- Tämän vitsin olen kuullut useasti, viimeksi tänään ja se on aina yhtä hauska. Tämä on kyllä paljon parempi kerrottuna:

Oli kevät ja lehmät pääsivät navetasta laitumelle. Pieni vasikka oli innoissaan ulos pääsystä. Hän ajatteli, että tekisi mieli ammua kun on niin hauskaa, joten hän kysyi vanhemmalta lehmältä:
"Saako täällä ammua?"
"Ilman muuta", vastasi vanhempi lehmä.
Niinpä pikku vasikka päästeli onnessaan: "AM AM AM!!!"

Haastateltava siis oli uusi tyttönalle eli naaraskarhu Sanna Jauhiainen. Tervetuloa Raskaan!

Koska Suomen talvi on pimeä ja kylmä, lähdimme Jussin kanssa sitä pakoon Kanarialle. Määränpäänä oli aurinkoinen, lämmin ja valoisa Puerto Rico. Kahden viikon reissun tavoitteena oli tehdä paljon pitkiä lenkkejä, ylläpitää muita ominaisuuksia ja erityisesti nauttia auringonpaisteesta. Etukäteen meillä oli tietona, että Ricosta lähtee ainakin pari hyvää vaellusreittiä. Jo heti ensimmäisellä vaelluksella koimme valaistuksen, sillä Ricon lähimaasto osoittautui oikeaksi vaeltajan paratiisiksi. Polkuja kulki melkeinpä jokaisen mäen päällä, alla ja rinteessä. Muutaman kilometrin päässä Ricosta sijaitsi vaeltajien taukopaikka Norske Plass, minne Norjalainen klubi oli istuttanut joskus muinoin ison läjän palmuja. Norskit tuntuivatkin olevan himovaeltajia, joten polun tallaajia vuorilla riitti. Kieltämättä vaeltaminen oli välillä melkoista ekstremeä kaltaiselleni nössölle, joka esim. lopetti hiihtosuunnistuksen koska ei uskaltanut enää laskea alamäkiä. Ja tulihan sitä vuorilla nähtyä kaikkea eksoottista, kuten kalliolla maannut kuollut koira.

Puerto Rico sijaitsee laaksossa kahden mäen välissä ja on tunnettu suuresta määrästä portaita. Koska hotellimme köllötti melko korkealla rinteessä, tuli matkaa aina kaupasta hotelliin 270 porrasta. Eihän se tavallaan ollut edes paljon, koska vastakkaisessa rinteessä sai parhaimmillaan kiivetä 650 porrasta. Myös hotelli tarjosi reeniaktiviteettia uima-altaan ja kuntosalin muodossa. Tosin punttis oli pieni ja altaassa pystyi uimaan vasta illalla kun veden lämpötila tuntui ilmaa lämpimämmältä. Ihan buenot harjoittelumahdollisuudet silti, ei voinut valittaa.

Matkan aikana myös vuosi 2007 vaihtui yhden suurempaan. Hieman hämmennystä herätti se, että raketit ja pommit räiskyivät melko tasaiseen tahtiin yli viikon ajan. Lenkillä sai monet kerrat säikähtää jo aamutuimaan pamahtavia pommeja. Vuoden vaihtuessa tulitus huipentui noin 15 minuutin ajaksi valtavaksi räiskinnäksi. Hubaisaa oli se, että ne raketit, jotka ammuttiin alhaalta shopping centeristä, räjähtivät suoraan parvekkeemme edessä samassa korkeudessa. Ainakin vuosi 2008 sai piristävän startin.

- Matu

Minkälainen masokisti sitä pohjimmiltaan pitääkään olla, kun viitsii asua Suomessa? Lokakuusta tammikuuhun on jatkuvasti väsynyt. Neljä kuukautta kahdestatoista, se on aika paljon.

Meneillään oleva talvi ei todellakaan ole ollut paras mahdollinen. Suunnistusmahdollisuudet ovat tosin olleet hyvät, mutta itse vaihtaisin ne kyllä mielelläni kunnon hiihtokeleihin. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat kuitenkin Vaasassa tällä hetkellä vallitsevat olosuhteet: parin sentin lumipeitteen ja pienen pakkaskelin jälkeen sataa vettä, ja seurauksena on peilikirkas jää pyöräteillä. Hyvä kun selviää kaatumatta kotiovelta auton ratin taakse. Harmi vaan, että tämä liikuntamäärä ei kasvata kuntoa kovin tehokkaasti.

Kropan jumitilasta voisi päätellä, että treeniä on tullut tehtyä ylenmäärin. Hieroja aukaisi keskiviikkona selästä vähintään kymmenen nikamalukkoa. Helpotti muuten kummasti.

Onneksi tulevana viikonloppuna on luvassa juhlahumua normaalin arjen keskelle. Mikon isoveli uunituoreen vaimonsa kera järjestää Turussa "hääjuhlan". Lainausmerkeissä sen takia, että vihkiminen tapahtui noin kuukausi sitten Thaimaassa. Ennen Rastikarhujen Jämin leiriä luvassa on myös yhdet kolmekymppiset, ja sitten maaliskuun puolessa välissä Annit lähtevät Hiisirastin matkassa Madridiin.

Kuukauden sisällä pitäisi myös päättää, että vietänkö Vaasassa vielä seuraavat 6 kuukautta vai siirrynkö tuoksi ajaksi lähemmäs kotiseutua. Hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista vaihtoehdoista. Molemmmat ovat kuitenkin väliaikaisia ratkaisuja, ja siksi päätöksen tekeminen on vaikeaa.