Onhan se sprinttikin vaativaa, kun täysillä juostaan

Helin suunnistaessa Latviassa (juttua ehkä myöhemmin) me muut innokkaat (Annit, Anu ja Matu) osallistuimme SM-sprinttiin Nastolassa. Allekirjoittaneelle kisa oli elämän ensimmäinen sprinttikisa, ja vastaavia harjoituksiakin oli tullut tehtyä aikaisemmin vain about viisi kappaletta. Odotukset eivät siis olleet korkealla aamun karsintaan lähdettäessä.

Helppo karsintarata sujui kuitenkin lähes virheittä (muutama sekunti tuli varmaan jokaisella rastivälillä takkiin pelkästään huonosta leimaustekniikasta). Yllättäen vauhtikin riitti finaalipaikkaan, sijoitus oli 7. (jokaisesta erästä 13 pääsi A-finaaliin). Anni H oli saman karsintaerän 10. , Anu kakkosrastin pummiaan harmitellen 30. ja Matu 34.

Iltapäivän A-finaalin piti sisältää karsintaa enemmän kovaa alustaa, mutta koska jalkineiksi kuitenkin suositeltiin nastareita tai maastojuoksukenkiä, niin laitoin jalkaan nastarit. Lähinnä siksi, että a) en omista maastojuoksukenkiä ja b) männynneulasten peittämät polut ovat mielestäni lenkkareilla yllättävän liukkaita. Näytin siis ihan normaalilta suunnistajalta monien muiden pyyhältäessä lähtökynnykselle kevyissä lenkkareissa, lyhyissä shortseissa ja hihattomassa paidassa.

Pääsarjojen A-finaalin lähtö tapahtui kilpailukeskuksesta, mikä selvisi juoksijoille, kun lähtökynnykseltä lähtevä viitoitus päättyikin maalialueen kulmalle. Ratakin sisälsi loppujen lopuksi melkein enemmän ns. metsäsuunnistusta kuin karsinta, ja lyhyitä rastivälejä oli paljon. Itse ainakin huomasin rutiinien puutteen juuri siinä, että lyhyiden välien seuratessa toisiaan en ehtinyt kunnolla katsoa lähtösuuntaa valmiiksi. Erityisesti radan loppupuolella tällaisiin virheisiin meni monella rastilla muutamia turhia sekunteja.

Tässä pari väliä, joissa reitinvalinnalla oli merkitystä (tosin erot olivat minimaaliset).

Rastimääritteistä oli etukäteen voinut katsoa, että rastipiste on portaiden yläpäässä. Joten oikea kierto on nopeampi. Ja kovaa pohjaa on alla koko matkan.

Tässä kiersin itsekin oikealta, tosin en aivan yhtä kaukaa kuin kuvassa (sininen viiva). Suoraan on kuitenkin lyhyempi, ja täten myös nopeampi. Maasto oli avointa kangasta, joten lippu (ja rastimies) näkyivät kaukaa.

Ja tässä sanoisin, että kuvaan merkitty reitti (punainen viiva) on nopein. Itse tupeloin toteutuksessa, juoksin kymmenen metriä liikaa pitkin pururataa kun olisi pitänyt aikaisemmin nousta penkereen päälle aidan viereen. Joten siellä vihreässähän sitä sitten oltiin. Vasen kierto on myöskin varteenotettava vaihtoehto, varsinkin jos juoksuvoimaa löytyy.

Loppusija oli siis itsellä 22. ja toisella Annilla 27. Anu teki yhden virheen B-finaalissa (sijoitus 14.). Matleena oli 68.

# lähettänyt Anni K @ 22:32