Uusi vuosi, vanhat metkut

Vuodenvaihde on pimeää aikaa. Tänä vuonna se on ollut erityisen pimeää, kun pakkanen on paukkunut vain joululauluissa ja lunta tullut tupaan mainoskuvissa. Kuitenkaan kesäkelejä muistuttavat olosuhteet eivät harjoittelun kannalta ole olleet mielestäni lainkaan hassumpia. Suunnistaa on voinut erinomaisesti, eikä askel ole lipsunut tielenkeillä. Joulun aikaan totesin perusporilaismaastot pienipiirteisyydessään ja peitteisyydessään jälleen kerran haastaviksi suunnistettaviksi. Viime aikoina olen suunnistanut enimmäkseen suuria korkeuseroja omaavissa maastoissa, enkä välttynyt virheiltä Porin tarkkuutta vaativissa pienenpienissä käyrämuodoissa. Ennen joulua kävin myös Espanjassa leirillä. Matkaa varatessa ei tullut mieleenkään, että sulia olosuhteita voisi olla myös Suomessa. Tietysti olosuhteet olivat silti paremmat etelän lämmössä ja mäkisessä ympäristössä. Tämän lisäksi syksyn kiireiden jälkeen leiri antoi mahdollisuuden keskittää ajatuksia yksinomaan harjoitteluun ja tulevan vuoden suunnitteluun. Enää onkin vain 28 viikkoa MM-kilpailuihin - ei montaa hukattavaksi, ei todellakaan! MM-ryhmän leiritys alkaa leirillä Espanjassa 3.-13.1. Tämän lisäksi pidempiä ulkomaanleirejä MM-ryhmällä on Sveitsissä maaliskuussa ja Tsekissä huhtikuussa.

Viime kauden menestyksen jälkeen minulta on toistuvasti kyselty urani jatkosta. On epäilty, riittääkö maailmanmestaruuden jälkeen motivaatiota jatkaa. Kiinnostukseni ei tunnu kuitenkaan ainakaan vähentyneen, jos vertaan tilannettani vaikka vuoden takaiseen. Aina tuntuu löytyvän useita asioita harjoittelussa, joita voisi tehdä paremmin ja haluaisi vielä kokeilla. Hyvin menneen kauden jälkeen on monessa suhteessa helpompi jatkaa kuin epäonnistuneen, varsinkin jos täyttymättömille odotuksille ja tavoitteille ei löydy selkeää syytä. Onnistumisten jälkeen tietää, minkälainen harjoittelu ja valmistautuminen kilpailuihin on toiminut. Suunnistustaidon ja juoksukunnon lähtötaso lienee parempi kuin koskaan. Kaiken kaikkiaan mahdollisuuteni keskittyä suunnistukseen vaikuttavat jopa paremmilta kuin ennen - nyt jos koskaan ei malttaisi lopettaa. On toki muistettava, että urheilussa tulokset ovat pienestä kiinni, eikä aiempi menestys takaa mitään jatkossa. Vammoilta on vältyttävä. Ennen kaikkea on muistettava, että harjoittelu on usein arkista työntekoa ja ohjelman toteuttamista, mutta parhaaseen menestykseen tarvitaan intoa, tunnetta ja jopa sopivasti hulluutta.

Talvikeleistä riippumatonta reeni-intoa ja -motivaatiota muulle naistiimille ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille (suunnistuksen) ystäville!

Heli

# lähettänyt Anni K @ 14:43