maaliskuuta 28, 2008
Leirin ja samalla kisakauden avausviikonloppu
Leiri avattiin räväkästi suuntaamalla heti suoraan kisoihin hakemaan tuntumaa paikallisiin maastoihin. Läheisten vuorten toisella puolen El Espinarissa järjestettiin muutamaa viikkoa aiemmin kuolleen Martin Kronlundin eli suunnistuksen Espanjaan tuojan muistokilpailu. Ajo-ohjeet olivat norjaksi ja vieläpä melko suurpiirteiset, joten päädyimme harhailemaan hyväksi toviksi tämän pikkukaupungin kapeille kujille ja lähiympäristön laidunmaita halkoville pikkuteille. Aiemmin matkaan lähteneiltä autokunnilta saimme helpottovaksi tarkoitetun vinkin: ”Ensimmäinen tiehaara vasemmalle!” Eipä auttanut, vaan päädyimme vielä kauemmas. Lopulta päätimme vain suunnata kohti kaukaisuudessa siintäviä vuoria ja metsää, ja tulihan sieltä lopulta vastaan rautatieasema ja opasteet. Lukuisten uukkareiden jälkeen siis löysimme kuin löysimmekin ajoissa perille kisakeskukseen.
Tunnelma oli kodinkas ja toi mieleen lähinnä suomalaiset peräkylän pikkukansalliset, vaikka osallistujia oli noin tuhat. Paikalla oli yksi maaliteltta ja pieni suunnistustarvikeliikkeen koju. Hämmästystä herätti erityisesti Suomessa minimivaatimuksiinkin kuuluvan vessan puuttuminen, oltiinhan sentään leirintäalueella. Tämän puutteen huomasikin sitten ikävästi lähipusikoista.
Lauantaina suunnistettiin pitkät matkat. Maasto oli pääosin erittäin nopeaa mäntymetsää melko suurilla korkeuseroilla. Välillä käytiin hieman pikkutarkemmilla kallioalueilla ja tiheikköisemmillä rinteillä. Erityisesti jäi mieleen aidan alituskohdat. Karttaan merkityt aidanläpäisykohdat olivat siis pienehköjä (ehkä 50x50cm) aukkoja maanrajassa, josta ryömittiin läpi. Täytyypä tunnustaa, etten itse välttämättä olisi ihan heti tuota tajunnut, vaan etsinyt porttia taikka tikapuita aidan yli. Onnekseni näin kuitenkin paikallisen suunnistajan pujahtavan sulavasti aukosta. Suunnuntaina oli ohjelmassa keskimatkat. Maasto oli edellistäkin päivää nopeampaa. Lähinnä ladottiin suoraan suunnalla niin kovaa kuin suinkin kintuistaan pääsi. Suunnistustuntuma oli vielä hieman hakusessa talven jäljiltä oudossa maastotyypissä, eikä se menokaan niin kovin lennokasta edellispäivän matkustelun jäljiltä ollut, mutta melko tyydyttävästi kisoista kuitenkin selvisimme.
Ja leiriraportti jatkuu taas maanantaina.
- Anni H
Tunnelma oli kodinkas ja toi mieleen lähinnä suomalaiset peräkylän pikkukansalliset, vaikka osallistujia oli noin tuhat. Paikalla oli yksi maaliteltta ja pieni suunnistustarvikeliikkeen koju. Hämmästystä herätti erityisesti Suomessa minimivaatimuksiinkin kuuluvan vessan puuttuminen, oltiinhan sentään leirintäalueella. Tämän puutteen huomasikin sitten ikävästi lähipusikoista.
Lauantaina suunnistettiin pitkät matkat. Maasto oli pääosin erittäin nopeaa mäntymetsää melko suurilla korkeuseroilla. Välillä käytiin hieman pikkutarkemmilla kallioalueilla ja tiheikköisemmillä rinteillä. Erityisesti jäi mieleen aidan alituskohdat. Karttaan merkityt aidanläpäisykohdat olivat siis pienehköjä (ehkä 50x50cm) aukkoja maanrajassa, josta ryömittiin läpi. Täytyypä tunnustaa, etten itse välttämättä olisi ihan heti tuota tajunnut, vaan etsinyt porttia taikka tikapuita aidan yli. Onnekseni näin kuitenkin paikallisen suunnistajan pujahtavan sulavasti aukosta. Suunnuntaina oli ohjelmassa keskimatkat. Maasto oli edellistäkin päivää nopeampaa. Lähinnä ladottiin suoraan suunnalla niin kovaa kuin suinkin kintuistaan pääsi. Suunnistustuntuma oli vielä hieman hakusessa talven jäljiltä oudossa maastotyypissä, eikä se menokaan niin kovin lennokasta edellispäivän matkustelun jäljiltä ollut, mutta melko tyydyttävästi kisoista kuitenkin selvisimme.
Ja leiriraportti jatkuu taas maanantaina.
- Anni H
Tilaa Blogitekstit [Atom]


