huhtikuuta 03, 2008
Torstai – yhteistä olinpaikan kartoitusta ja turismia
Ohjelmassa oli pitkä ja rauhallinen harjoitus. Olimme aamulla varhain liikkeellä ja lähivuoren huipulla oli vielä pakkasta. Puut ja maa olivat valkoisena kuurasta. Takit päälle ja hanskat käteen, taisipa joku kaivaa piponkin päähänsä. Pian aurinko kuitenkin nousi sulattamaan kimaltelevan maaston.
Leirin naisporukka, eli me Annit ja Hiisirastin Päivi, teimme kimppalenkin. Yhdellä oli rata, toisella tyhjä kartta ja kolmannella ei mitään. Vuorot kiersivät ja kokoajan piti herpaantumatta seurata ympäristöä. Ainakin itse koin juuri tuon ”tyhjän paikan” vaikeimmaksi. Oli yritettävä hahmottaa oleellista, jotta tietäisi rastilla, mistä tyhjällä kartalla lähtee suunnistamaan. Eikä tämä aina onnistunutkaan rinteiden ollessa toinen toisensa kaltaisia. Maasto oli osin samaa kuin viikonlopun kisoissa, mutta tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut. Rastipisteet olivat vaativissa rinteissä. Alkumatka lasketeltiin sujuvasti alamäkeen. Takaisin kohti maalia sitten kivuttiikin väsyneinä vähemmän sujuvasti.
Iltapäivällä jatkui leirin turistiosuus eli kävimme Segoviassa. Kiirastorstaista johtuen pienillä vuoristoteillä oli paljon muutakin liikennettä, ja ajoittain matelimme hitaasti eteenpäin. Upeita lumihuippuisia vuorimaisemia katsellessa tämä ei kuitenkaan haitannut. Parkkipaikan löytäminen Segoviassa oli erittäin vaikeaa. Tuhannet, jolleivät jopa kymmenet tuhannet muutkin, olivat nimittäin päättäneet juuri tuona päivänä tulla tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Lopulta saimme poliisisedältä luvan, tai niin me sen ainakin tulkitsimme, pysäköidä erään tien päähän. Päivän opetus: yksisuuntaista katua voi peruuttaa väärään suuntaan, kunhan auton nokka on menosuuntaa! Ainakin Espanjassa… Segoviassa kiersimme vanhassa kaupungissa auringonpaisteesta nautiskellen katsomassa roomalaisten 100 ja 200 luvuilla eKr. rakentamia akvedukteja ja 1500-luvulla rakennettua suurta katolista katedraalia. Ilmeisesti Espanja alkoi hiljentyä pääsiäisen viettoon, sillä takaisin saimme körötellä melkeinpä yksin.
Tilaa Blogitekstit [Atom]


