Viimeistä viedään

Lauantai oli viimeinen varsinainen leiripäivä. Sää oli muuttunut kylmäksi. Puuskittainen tuuli kolisutteli ikkunoita. Lähivuoret olivat tiheän valkean pilviverhon peitossa. Itse suuntasin FSO:n matkassa hieman kauemmas Las Navas del Marquesiin, ja Anni K omassa leiriporukassamme vielä kerran ylös vuorille Peguerinokseen.

Oma harjoitukseni sujui lähinnä pelon siivittämänä vilkkaasti tossua toisen eteen latoen, sillä rastinviejät olivat nähneet villikoirien(?) tappavan vasikan heidän silmiensä edessä. Ajatusten säilyttäminen suunnistuksessa oli vaikeaa ja keskittyminen vaati ponnisteluja. Toisaalta ei oikein olisi huvittanut jäädä yksin tekemään ylimääräisiä kiemuroita, joten sikäli jaksoi hyvin keskittyä. Vähän kaksijakoista. Onneksi vastaan ei tullut mitään puoliksi syötyä lampaan raatoa kummempaa… Eikös lammaspaistit kuulukin pääsiäiseen? Takaisin autolle tullessa olo oli kyllä lähinnä helpottunut.

Anni K:n harjoitus tahollaan oli sujunut hyvin vielä viimeistä kertaa upeissa maastoissa nautiskellen hoputtajanaan vain uhkaavat tummat sadepilvet.

Sunnuntaiaamuna olikin edessä kotiinlähtö, mikä ei ollut oikeastaan lainkaan haikea, sillä ulkona tuli räntää vaakatasossa ja tuuli kylmästi. Lähivuoret olivat saaneet valkean lumikuorutuksen. Ainakin alarinteet, joita vähän pilkotti pilvien raosta. Näimmepä me lumiauran ja suola-autokin työntouhussa. Takaisin Suomeen saavuimme puolen yön maissa Anni K Amsterdamin ja minä jälleen Wienin kautta. Molemmat koneet olivat myöhässä, joten tavaratkin ehtivät nyt hyvin mukaan.

Kiitokset vaan meiltä kuokkavierailta Hiisirastilaisille, niin leireilijöille kuin järkkäilijöillekin. Harjoitukset olivat hyviä ja monipuolisia. Sen sijaan joidenkin karttatulosteiden ja –kopioiden(kopioidenkin kenties?) laadussa olisi välillä ollut hieman toivomisen varaa. Espanjalainen ruokaa valmistettaessa ei rasvaa oltu säästelty ja ranskalaisia perunoita oli jokatoinen ilta. Vaikka ulkonäkö oli välillä vähintäänkin epäilyttävä, melkeinpä kertaalleen nautittu, oli maku useinmiten ihan hyvä ja mahat tulivat kyllä täyteen. Koti-Suomesta kaipasi erityisesti tummaa leipää, koska kaikki leipä oli paikallisen tavan mukaan vitivalkoista kovakuorista patonkia, ja öljyämättömiä kasviksia, joita onneksi sai naapurin hedelmäkaupasta. Onnistunut leiri kaikin puolin. Kiitokset!

# lähettänyt Anni K @ 08:44