Yllättäen kymppisakkiin Tiomilassa

Kevään suurviesti Tiomila järjestettiin 26.-27.4. Sigtunassa, Rosersbergin linnan ympäristössä.

Aloitus rutiinilla

Nuorten viestin jälkeen meitä kaikkia vähän hirvitti, koska ihanneajat oli alitettu reilusti. Tämähän tiesi vain sitä, että vauhti tulisi olemaan hurjaa, eikä meistä kukaan (Heliä ehkä lukuunottamatta) taida mainita sanaa juoksuvauhti, kun puhutaan omista parhaista ominaisuuksista suunnistajana. Anu kuitenkin aloitti viestin hyvin tullen vaihtoon sijalla 74. Ero kärkeen oli 5:27, mutta minuutin sisällä oli monta suomalaisjoukkuetta ja taaksekin jäi mm. Paimion Rasti, Ulricehamns OK, Leksands OK ja Haldenin ykkösjoukkue. Mainittakoon tässä myös, että voittajajoukkue Stora Tuna OK vaihtoi sijalla 64. Vanha totuus piti siis edelleen paikkansa: viestiä ei aloitusosuudella voiteta, mutta hävitä sen kyllä voi.

Kiri alkoi

Itse ajattelin toiselle osuudelle lähtiessäni, että tätäkö tämä nyt sitten on: ykköselle pidempi väli pelkkää tiejuoksua, rasti helpossa paikassa mäen päällä. Juoksu tuntui kuitenkin kohtalaiselta ja maastossa näkyvyys oli hyvä, joten yritin alusta asti juosta selkiä kiinni aina kun radalla oli suunnistuksellisesti helppoa. Mutta kyllä siellä suunnistaakin piti, muuten tuli helposti pieniä koukkuja, joita ei noin helppokulkuisessa maastossa ole varaa tehdä. Itse tein yhden pienen rastinottovirheen radan loppupuolella, jonka seurauksena mm. Hiisirasti pääsi uudelleen edelle. Mutta onneksi jaksoin sitten loppusuoralla kiriä Päivin ohi :)

Niin ja sijoitus 2. vaihdossa oli 26. ja ero kärkeen (OK Linné) 4:56. Paimio meni tällä osuudella ohitse (vaihtoi sijalla 18).

Vanhoilla pohjilla

Joukkueen tsemppari oli tänä vuonna Tiina, joka kolmannella osuudella nosti sijoitusta taas pari pykälää (20.), vaikka vatsaan pisti lähes koko matkan ajan. TP:n valmennusporrashan sen totesi parhaiten, "hyvin vedit vanhoilla pohjilla". Virheetön tiinamainen juoksu siis, ja osuuden 34. paras aika (Helikin jo epäili, että sisko on salaa käynyt vaunulenkillä). Ero kärkeen (IFK Lidingö SOK) kasvoi hieman ollen nyt 7:11. Ja Paimion rasti alle minuutin päässä sijalla 18.

Vauhti kasvaa

Kyyti neljännellä osuudella oli jo kylmää, kun muut joukkueet heittivät peliin maajoukkuenaisia. Anni H kirmasi sen minkä jaloistaan pääsi ja tuli vaihtoon sijalla 16. Ero kärkeen (taas OK Linné) ei kasvanut paljoa ollen nyt 7:43. Paimio karkasi kuitenkin edelle vaihtaen sijalla 7. yli neljä minuuttia ennen meitä.

Tässä vaiheessa olimme edelleen hämmästyneitä hyvästä sijoituksestamme ja mietimme, että olisipa hienoa, jos parantaisimme parin vuoden takaista 15. sijaa.

Heli...nyt on Heli, maailmanmestari

Ankkuriosuus oli siis kolmannen osuuden tapaan putkiosuus. Helillä oli alusta alkaen iso vaihde silmässä, sillä Teron mukaan Lena Eliassonin (Stora Tunan ankkuri) ja Helin vauhti oli täysin omaa luokkaansa varvauksessa (keksikää tälle nyt joku suomenkielinen termi pliis). Sijoitus taisi tässä vaiheessa olla pari pykälää lähtöasetelmaa parempi, hankala sanoa kun en ihan ehtinyt viitoituksen varrelle katsomaan.

Siirryimme seuraamaan varoitusrastilta näytettävää tv-kuvaa screeniltä: kärki oli vaihtunut ja letkoja muodostunut. Ensin tuli 4 suunnistajan letka veturinaan Lena Eliasson, sitten minuutin päästä toinen 4 suunnistajan letka, jossa peränpitäjänä Paimion Rasti. Ja sitten yllättäen Heli, minuutin verran Paimiosta!

Heli tuli loppuun asti vauhdilla, mutta lopulta parhaan suomalaisjoukkueen titteli jäi 14 sekunnin päähän. Putkiosuuden vuoksi voittokaan ei ajassa mitattuna ollut kaukana, vain puolentoista minuutin päässä. Tosin näin pienestä erosta kärkeen saa kiittää vain Heliä, joka juoksi muuten nopeimman ajan ankkuriosuudella.

Kotiin tuomisina paras sija tiomilasta monelle meistä (siis 9.), palkinnoksi saadut läpyskät (seuralle oma :) ja mukavat muistot keväisestä viestiviikonlopusta.

# lähettänyt Anni K @ 20:36